Metku pentuna

Metku käytiin hakemassa uudenvuodenpäivänä. Edessä oli pitkä matka kotiin, mikä vähän jännitti, mutta kyllä se loppujen lopuksi hyvin meni! Metkuhan oli totutettu autoiluun jo kasvattajan toimesta, joten alkumatka sujui hyvin pennun nököttäessä sylissäni. Hetken päästä Metkua alkoi vähän vinkua, ei ollut emoa tai tuttuja kavereita ja kokonaan uudet ihmisetkin! Pentu kuitenkin rauhoittui aikas nopeasti ja nukahtikin syliini. Kotiin saavuttua Metku tutki joka nurkan ja alkoi leikkiäkin vetolelulla ihan innoissaan.

Ensimmäinen yö meni yllättävän hyvin. Metku nukahti samaan aikaan kuin minäkin pesäänsä sänkyni vieressä, jonka päällysteenä oli emotuoksuinen viltti. Toinen yö oli sitten levottomampi, silloin pentu vinkui ja käveli ympäri taloa, mutta rauhoittui lopulta. Siitä lähtien Metku nukkuikin yönsä ihan kohtuurauhallisesti, se tuli jopa nukkumaan samaan aikaan kuin minä.

 

Kolmen päivän ikäisenä (:

Metku lentää!

Koko katras, Metku vasemmalla

 

 

Pentuna Metku oli tosi utelias mutta kiltti. Ikinä se ei tuhonnut mitään, ehkä vähän vain natusteli kengän nauhojen päitä... Metku rakasti jo pentuna lunta ja vieläkin talvi on ihan supervuodenaika sen mielestä. Ehdoton lempilelu oli ja on pallo, tosin täytteettömät lelut ja sininen rätti on hyviä kakkosia. Kasvattajalta saatu huopa oli Metkulla vähän yli vuotiaaksi asti ja lopulta se oli pakko heittää pois, poika kun oli raadellut sen ihan reikäiseksi.  Myös turvapaikkaansa pahvilaatikkoa se raateli ahkerasti, sekin lopulta heitettiin pois ja tilalle ostettiin häkki, joka on Metku nykyinen turvapaikka - sinne kannetaan kaikki aarteet luista roskiin.

 

Pentuna Metkun erikoisuutena oli veden luttaaminen. Vesikuppiin se tunki oman tassunsa ja alkoi läiskyttämään. Ja sitten kuivattiin lainehtivaa taloa. Jossakin vaiheessa Metku vain lopetti luttaamisen ilman mitään erikoisia konsteja, mutta näin isompana se luttaa ihan samalla tavalla järvessä ja varsinkin aaltojen metsästäminen on jotain tosi kivaa!

 

 

 

 

Tarkennus vähän hakoteillä...

 



Erikoispostaus: Harjalaukun sisältö

Metkun elämässä ei ole tapahtunut mitään ihmeitä, joten päätin jonkunlaisen erikoispostauksen kirjoittaa. Pahoittelen kuvien laatua, ei ole mistään parhaasta päästä.

 

Tässäpä Metkun useimmiten käytetyt harjat. Etummaisena kuvassa on irtokarvanpoistaja, en muista merkkiä tai sitä, mistä ostettu. Tosi kiva väline varsinkin karvanlähtöaikaan, mutta ei mitään huippuluokkaa, irtokarvoja jää turkkiin vielä useammankin harjauskerran jälkeen. Yleiskarkeasti irroittaa kuitenkin suurimman osan irtokarvasta.

Toisena on Mustista ja Mirristä ostettu DoggyMan karsta, joka on tosi laadukas ja hyvä. Näitä oli muistaakseni vielä eri kokoisia, mikä on heti plussaa, löytyy sille omalle rodulle sopivan kokoinen karsta. Mutta tätä kyllä suosittelen!

Kolmantena Roger Para harja, tätä olen nähnyt monella shelttiharrastajalla ja tästäkin tykkään paljon! Me ostettiin tämä Jyväskylä KV:sta mutta ilmeisesti myös esim. Mustista ja Mirristä saa näitä. Usean Roger Paran harjan pitäisi olla myös antistaattinen eli sähköistämätön ja sen voin ainakin allekirjoittaa. Näitä harjoja löytyy myös erikokoisina ja -muotoisina, leveinä, pieninä... Suosittelen (:

Neljäntenä Mustista ja Mirristä ostettu perusharja, jossa kaksi puolta, tiheämpi ja harvempi. Tätä ollaan käytetty varmaan aktiivisimmin, tykkään paljon. Tämä voi kyllä tehdä turkin hieman sähköiseksi, mutta muuten ei voi kun kehua, toimii perusturkinhoidossa ja takkujen selvittelyssä. Alla vielä tarkempi kuva.

 

 

Vasemmalta lähtien kynsisakset, en muista yhtään mistä nämä ovat, mutta ihan perushyvät ja toimivat.

Keskellä yksipuoliset ohennussakset, näitäkään en muista mistä ostettu ja mitä merkkiä. Näistä en kovinkaan tykkää, sakset tuntuu olevan hirveän "tahmeat". Näitä siis käytetään meillä todella harvoin.

Viimeisenä tassukarvasakset. Nämä ovat aikas kivat, saa tosi hyvin leikattua siistiä jälkeä ja saksien pyöreät päät eivät satuta jos vahingossa osuvat vaikkapa anturaan. Ainoana huonona puolena on, että saksien reiät, joista pidetään kiinni, ovat aika pienet ja pitkään leikellessä voi käteen alkaa sattua.

 

Loppukevennyksenä tämä viime keskiviikkona otettu nopeasti räpsäisty kuva,
Metku tykästyi meikkipussiini päänalusena (:

Kuvailua paremmalla putkella

Kamerapostausta!

Perjantaina sain kaverilta lainaan Sigma 70-300mm f/4-5,6 DG OS:in, ja oli kyllä ihan huippu putki! Tykkäsin tosi paljon ja Metkusta sain omasta mielestä ihan kivoja kuvia, aika perus pääposeja. Koiranäytteyihin/mätsäreihin olisi kiva tuollainen pitempi putki, itsellä kun on 18-55 millinen ja sillä ei kovin pitkälle pötkitä näyttelyissä, välillä kun ei ihan kehänlaitaan kiinni pääse. Itse tykkäilen kuvata näyttelyissä muidenkin koiria ja kehään mennessäni useimmiten iskä kuvailee meidän menoa. Mulla taitaa olla myös varsin kova vaatimustaso, koska Metkun rakennekuvista mitkään eivät ole omaa silmää miellyttäviä eikä liikekuvatkaan ole oikein onnistuneet. Siksi olisi ihanaa saada edes yksi onnistunut rakennekuva! Sitä en harmikseni tuolla pitemmällä putkella onnistunut nappaamaan, mutta alla nyt jonkinlaisia otoksia.

Sarjassamme ilmeet

Miten musta tuntuu että Metkulla on joka kuvassa suu auki?

Hoitamista ja koiratapaaminen

Sunnuntaina oli viikottaisen karvauksen vuoro - äitin kanssa yhdessä harjailtiin Metku sekä leikattiin kynnet ja tassukarvat. Ollaan hoidettu Metkua nyt pihalla, kun on vielä kohtuuhyvät kelit ja irtokarvaa ei ole koko talo täynnä.
Hoitaa Metku antaa tosi nätisti, vaikka ollaan välillä naama nyrpeänä. Esimerkiksi kynsienleikkaus on Metkusta ihan tyhmää.

Myöhemmin samana päivänä käytiin koiratapaamisessa, jossa oli tällä kertaa vain neljä koirakkoa. Koiratapaamisessa tehtiin niitä peruspujotteluja ym., Metkun kanssa harjoittelin jonkin aikaa sivummalla myös maassaoloa paikallaan.

Tästäkin postauksesta tulee enemmän kuvapainoitteinen, koska kerrottavaa ei hirveästi ole, häiritseekö näin lyhyet tekstit? Lisäksi kommenteissa toivottiin isompia kuvia, joten laitoin nyt ne erittäin suureksi.

Tätä mieltä ollaan kynsien leikkaamisesta

Uusi temppu

Oon ollut nyt tiistain ja keskiviikon kotona flunssan takia. Ajan oon viettänyt treenailemalla Metkun kanssa temppuja. Eilen Metku oppi vihdoin ja viimein orava-nimisen tempun, mitä ollaan kyllä harjoiteltu aika kauan, n. puoli vuotta sitten oli vielä ihan mahdottomuus istua ja sitten käskystä nostaa etutassut ylös, mutta nyt se onnistui ihan ensiyrityksellä.  Palauttelimme mieleen kanssa pujon, eli jalkojen välistä pujottelun. Metku on aina ihan hirrrveän innoissaan pujossa ja pujottelun välissä näkyykin vaikka minkälaisia kenguruhyppiä joka suuntaan. Ohjelmassa oli myös namien etsintää sekä pyyherulla, josta löytyy pari kuvaakin. Tänään päivällä koitin sitten kuvata orava-temppua tuolla pihalla ja tuli samalla räpsittyä muitakin kuvia, mutta laatu on mitä on - namin heiluttelu, ihmeellisten äänten päästely, käskyjen antaminen, kameran asetusten säätäminen ja kuvan ottaminen samaan aikaan onkin yllättävän hankalaa (: Näitä kuvia ei ole jälkikäsitelty sitten ollenkaan...

Kieltäkin pitää näyttää (:

 

Pitää ooooikein paljon kurottaa

 

Koira tulee omistajaansa? Toivottavasti ei...

 

Kuvakulma, joka ei tee oikeutta yhdellekkään sheltille, mutta se oli niiiiin söpö

 

 

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa