Mätsäilyä

Tänään oli mätsäri Saarijärven Tehovastus areenalla.
Heti aluksi katsoin ilmoittautumisen alkamisajankohdan väärin ja lähdimme ajelemaan tuntia aikaisemmin kun piti, joten oltiin ajantuhlailun jälkeen heti yhdeltä paikalla. Areenalla oli kaksi kehää ja käväisin molemmassa treenaamassa, myöskin kahdella eri pöydällä seisottamassa. Aluksi vähän haistelutti, mutta namien voimalla saatiin se pää ylös ja esimerkillistä ravia ja seisomista. Koska aikaa oli vielä reilusti, käytin Metkua lenkillä.

Ensimmäiseksi meidän kehässä alkoi pyöriä lapsi ja koira-kisa, mikä meni aika nopeasti vähäisen osallistujamäärän takia. Sen jälkeen tulivat isot ja sitten pienet. Isoja oli aika paljon, joten siinä sai sitten odotella ja pienissäkään ei oltu ensimmäisiä, koska tuolla oli ennakkoilmoittautuminen. Odotellessa tutustuttiin toiseen shelttiin, joka oli vielä aika pentu sekä bordercollieen. Molemmat olivat hurmaavia yksilöitä ja Metkukin tykkäsi uusista kavereista.

Lopulta sitten koitti meidän vuoro kehässä ja pariksi tuli tosi kaunis terrieri joka esiintyi aivan upeasti. Metkukin seisoi ja ravasi hienosti ja saihan siitä olla ylpeä! Pöydälläkään ei ollut mitään ongelmaa, vaikka viime mätsärissä tuomaria vähän säikähdittiinkin. Edestakaisin ravatessa Metku otti pari laukka-askelta, mutta korjasi nopeasti raviksi. Tuomari totesi meidän olevan erittäin tasaväkisiä, mutta antoi loppujen lopuksi terrierille punaisen ja meille sinisen virkaa toimittavan keltaisen nauhan.

Keltaisten kehässä meni myöskin todella hyvin, keltaisia oli aika paljon ja Metkun liikkeet eivät päässeet oikeuksiinsa, mutta silti meidät sijoitettiin ensimmäiseksi. Punaisten kehä sujui nopeasti ja BIS-kehä alkoi. BIS:sin tuomaroi kaksi tuomaria yhdessä. Kehässä Metku oli jo ihan väsynyt, sitä kutitti joka paikasta ja olisi niiin tehnyt mieli rapsuttaa. Liikkeet menivät ihan kivasti ja kyllähän se seisoikin hyvin. Kehässä oli kahdeksan koirakkoa ja kaikki sijoitettiin. Me sijoituttiin seitsemänneksi ja olen kyllä tositosi tyytyväinen Metkuun! Palkinnoksi saatiin kaksi ruusuketta, pokaali, kaksi namipussia ja lihatikku.


 

Kuulumisia

Olen ollut tosi laiska kuvailun suhteen tässä viime aikoina. Pitäisi vaan tarttua itseään niskata, napata kamera ja koira kainaloon ja lähteä kuvailemaan! Olen vain tosi kriittinen omille kuvilleni ja hylkään aina melkein kaikki ottamani kuvat koneelle enempää miettimättä. Kunnon kuvankäsittelyohjelmakin olisi tietysti kiva, tällä hetkellä koneelta löytyy paint, picasa ja gimp.

Jyväskylän kansainvälisen näyttelyn ilmoittautumispäivä tuli ja meni. Me ollaan siitä lähtien kun Metku tuli meille joka vuosi käyty jkl kv:ssä, mutta nyt ei ilmoittauduttu. Tuntuu jotenkin oudolta, mutta täytyy katsoa jos pääsisin tuon uuden objektiivin kanssa heilumaan kehän laidalle ja shoppailemaan ihanista näyttelykojuista! Metkun tavaroissa olen varsinainen shoppailuhullu, aina tekisi mieli ostaa uusi harja, lelu, shampoo, namipussi... Tällä hetkellä haaveissa olisi koiranpeti tuon häkin kaveriksi, mutta saa nähdä, tuleeko sellainen hankituksi.

Sunnuntaina päästään mätsäilemään Saarijärvelle pitkästä aikaa. Hieman jännittää sisähalli, oltiin samassa paikassa mätsärissä joskus viime lumien aikaan ja silloin Metkun kontakti ja ajatukset oli ihan toisaalla - nurmimatto tuoksui ihanalle ja sivuun vedetyt agilityesteet vasta haisivatkin nameille ja ihanille tytöille... Tarpeeksi kauan kontaktia otettua huomio kääntyi minuun ja toteltiin oikein terhakasti, mutta kehään siirryttäessä uudet hajut veivät taas voiton ja ravi oli aikamoista haahuilua, samoin seisottaminenkin. Sieltä siis tuli sininen, tarkemmin en muista sijoituttiinko vai ei.
Mutta jokatapauksessa, meni tämä kerta sitten hyvin tai huonosti, kehäkokemustahan tulee aina lisää ja uutta opitaan joka kerta! Sunnuntaina tai alkuviikosta sitten kertomusta siitä, miten mätsi sujui.

Viime talvelta, vielä ei ihan noin paljoa lunta löydy

Lunta!

Oho, onpa mennyt jo kauan aikaa viime postauksesta...

Saapuihan se odotettu (tai ei niin odotettu) ensilumi! Metku on aivan hulluna lumeen. Sehän on syntynyt talvella ja lumien sulaessa asvaltti ja nurmikko oli tosi ihmeellinen juttu. Lumi on ihan ultrahyperkivaa ja Metkun lempileikki talvella on lumen saalistaminen, siinä pyöriminen ja hyppiminen, sille haukkuminen, sen syöminen...
Tänä aamuna oli satanut oikein kunnon lumi ja kun aamu-ulkoilulla käytiin, oli Metkun ilme näkemisen arvoinen. Pitihän sitä ihmetellä että mistäs tämä aine on tähän tupsahtanut yön aikana. Alkuhämmästyksestä toivuttuaan rellestys alkoi, mistä alapuolella on sitten kuvia.

Ostin myös vihdoin sen kauan haaveillun pitkän putken, josta ja aiemmissa postauksissa olen maininnut. Alla myös pari kuvaa sillä otettuna ennen kuin ne lumet kerkesivät maihin.

Väsyttää tuo lumessa hyppely...

Velmu ilme

Villi

Kotiaksaa

Torstaina satoi lunta, joten heräsin siihen, että alkaa olla viimeisiä mahdollisuuksia aksailuun pihalla. Kävimme siis harjoittelemassa putkea ja aiheesta eksyen myös tokon perusasentoa ja pujottelua jalkojen välistä.

Kun Metku oli pentu, kävimme pentuagilityssä, missä harjoiteltiin helppoja esteitä, ei mitään rasittavia hyppyjä tai a-esteitä. Aksailu oli ihan kivaa, mutta ei jatkettu enää treeneissä käymistä pentuagilitykurssin päätyttyä, matkaa hallille oli kuitenkin 80 km menopaluu. Tässä vähän aikaa sitten ostimme Haaparannasta jostakin sekatavarakaupasta agilityputken ja se on ollut tosi kiva! Pentuagilityssä Metkulla oli paljon ongelmia putken kanssa mutta tähän putkeen se meni heti ja juoksenteli sen läpi edestakaisin ilman mitään käskyäkään. Samassa kaupassa myytiin myös hyppy- ja pituusesteitä, nekin olisi kiva saada joku päivä! Nyt nimittäin hypitään ihan itse värkätyillä esteillä, kyllä nekin toki toimivat ihan ok. Metku tykkää agilitystä, mutta se kyllä kuumuu tosi kovasti esteillä. Kun kävimme vielä agilityhallilla, pihaankin saapuminen sai koiran pyörimään autossa ja vinkumaan innoissaan.

Alla pari tänään otettua kuvaa sekä otoksia viikonlopulta.

Hymypoika (: