Hyvää joulua!

Yllä kuvia joulukuusimetsältä, missä Metkukin pääsi mukaan. Hyvä kuusi löytyi ja koirakin sai juosta. Metsästä löytyi myöskin aivan ihana keppi, jota kannettiin mukana innokkaasti ja Metku olisi mielellään jäänyt pureksimaan keppiä metsään.

Muistakaahan vahtia, ettei koirien suuhun näin joulun aikana joudu suklaata! Blogi rauhoittuu näin joulupyhien ajaksi, eli seuraavaa postausta tulossa lähempänä uuttavuotta tai sen jälkeen.

Erittäin hyvää joulua ja tulevaa uuttavuotta kaikille lukijoille!

Kuulumisia

Hui kamalaa, onpas taas mennyt aikaa viime postauksesta! Tässä välillä oli konekkin huollossa ja tietysti opettajat laittoivat kaikki kokeet samalle viikolle, mutta selittelyt sikseen ja itse asiaan.

Viime sunnuntaina Metkulla kävi vieraita, nimittäin belgianpaimenkoira Riimi tuli käymään. Riimi on Metkun ihastus ja kyllä aina nousee korvat höröön kun kuulee sanat "mennään Impun luo" tai "Riimi tulee käymään!" Riimi on Metkua noin puolisen vuotta vanhempi ja kokoakin löytyy enemmän kuin Metkulta, mutta koirat tulevat tosi hyvin juttuun keskenään. Onhan Metku Riimin ihan pennusta asti tuntenutkin.
Mutta takaisin viime sunnuntaihin. Ensiksi Metku urheana vahtikoirana puolusti reviiriään tunkeilijoilta, mutta kun poika tajusi kuka oli tulossa, vaihtui haukkuminen piipitykseen ja iloiseen hännänheilutukseen. Koirat juoksivat ympäri taloa peräkanaa, Metku oli se jahtaava osapuoli. Lopulta Riimi tajusi tömäyttää takamuksensa maahan, jotta pojannulikka ei koko ajan kulkisi kuono takapuolessa kiinni ja meno rauhoittui hieman.
Käytettiin koiria myös hyppimässä lumessa lumipallojen perässä, Riimi tosin sai kaikki kiinni ennen kuin Metkulla oli edes ideaa minne suuntaan pitäisi juosta. Riimi on tosi taitava koppaamaan kiinni erityisesti palloja ja sen hypyt ovatkin hurjan näköisiä, mutta aina päästään turvallisesti maanpinnalle - pallo hampaiden välissä. Myös omistajien väliltä epätoivoinen kuvienottoyritys vaihtui lumisotaan, mistä Metku vasta innostuikin. Lopulta sisälle saatiin kuitenkin neljä märkää ihmistä ja kaksi vielä märempää koiraa.

Tietää, että talvi on tullut, kun koiran tassuihin alkaa ilmestyä lumipalloja...

Taitaa olla viime kesältä tämä kuva, sunnuntaiset tosiaan menivät hieman pilalle lumisodan takia :D

Jouluarvonta

En keksinyt tarpeeksi monta luukkua joulukalenteria varten, joten päätin järjestää arvonnan ihan pahoitteluksi. Joulukuun varrella saattaa tipahdella hieman erikoisempia postauksia, jottei joulun odottelu kävisi ihan tylsäksi (:

Infoa

Arvonnassa jaetaan kaksi palkintoa: Pedigreen Jumbone Mini-namipakkaus, joka sisältää häränlihaa sekä vitamiineja, kalsiumia ja omega kolmosta. Toisena palkintona on täytteetön ankkalelu vingulla, josta löytyy alempaa kuvia, joista toivottavasti saa hieman osviittaa lelun ulkonäöstä.

Arvontaan voi yksi henkilö osallistua kahdella arvalla.
Ensimmäisen arvan saat liittymällä lukijaksi, kirjoittamalla kommenteihin sähköpostiosoitteesi ja vaikka vain parin sanan kommentin, kritiikin tai paranusehdotuksen blogista. Jos olet lukija, teet vain kaksi viimeistä kohtaa.
Toisen arvan saat mainostamalla arvontaa omassa blogissasi/kotisivuillasi.

Osallistumisaikaa on näin alustavasti 30.12 asti, joten ihan pukinkonttiin palkinto ei tule ehtimään, ellei päivämäärään tule muutoksia.

Arpaonnea kaikille!

Pullo

Tänään aloitettiin "pullo"-tempun harjoittelu, minkä Metku oppikin ihan parin toiston jälkeen. Tempussa koira siis läppää tassulla pullon kumoon (eihän tästä huomaa, että oli hieman tylsää ja temppuideat lopussa, eihän?) Toisella treenikerralla en saanut pulloa edes asetettua uudelleen pystyyn, kun Metku taas tönäisi sen maahan. Paristi yritettiin myöskin kuonolla tönäisemistä, mutta kun palkkaa ei herunut, tyydyttiin vain tassulla lyömiseen.
Me muuten voitettiin arvonnassa Wagg Sensitive-nameja! Meidän on pitänyt maistaa niitä jo pidemmän aikaa, mutta ei ole tullut ostettua. Nyt saadaan maistiaisia ja raportoidaan tänne, miten maistui. Metku on aika nirso namiensa suhteen, joten toivottavasti nuo kelpaavat.

Olisi suunnitelmissa myös täällä blogin puolella pitää joulukalenteria, joten antakaas kommentteihin ideoita, minkälaisia erikoispostauksia tms. haluaisitte! Paljon ideoita tarvitaan, jos niitä ei kerry tarpeeksi jää joulukalenteri tekemättä.

Kuvailun kanssa olen ollut taas tositositosi laiska, huomenna kyllä pitää viimeistään ottaa kamera kouraan ja mennä kuvailemaan, kun kerran luntakin on maassa! Joku kuva tähän piti repäistä, ettei ihan tylsäksi mene, joten alla Metkun pentupostauksesta unohtunut kuva. Kyllä oli poika siskon tassun alla ;)

Oli synkkä ja myrskyinen yö

Ja päivä. Eikä oikeastaan kovin synkkäkään, päivällä kun paistoi niin kovin kauniisti aurinko. Mutta silti. Eino-myrsky katkaisi meiltä sähköt 17 tunniksi ja vesikin oli kolme tuntia katkolla. Metku aluksi vähän säikkyi tuulen ääntä, mutta rauhoittui päivän mittaan. Lenkillä tuuli oli kamalan voimakas, pelkäsin että koira lähtisi lentoon! Pelattiin Aliasta ja jotain junapeliä. Metkuhan tietysti kaikkeen osallistuvana perhekoirana oli pelin keskipisteessä, maaten Alias-korttien päällä!

Loppujen lopuksi aika alkoi käydä varsin pitkäksi, joten opetin Metkulle pum-käskyn liikkeestä. Usein vauhti on kyllä niin kova, että pum muuttuu kierimiseksi, mutta se ainakin tajuaa liikkeen idean. Lisäksi otin pienin pätkän seuraamista imutuksella, sivulle tuloa ja pujottelua jalkojen välistä. Haluaisin kovasti opettaa Metkua sytyttämään ja sammuttamaan valot, mutta se on liian pieni, eikä se ylety valokatkaisimiin. Pitää siis kehitellä joku muu uusi temppu, mitä voi lähteä työstämään. Kun valoa oli vielä riittävästi, koitin kuvata Metkusta rakennekuvaa, mutta ne eivät oikein onnistuneet. En ole saanut mieleistäni rakennekuvaa, johtuuko se sitten taidoista vai mielestä, en tiedä.

Julisteet pomppasivat kuvaan, vaikka koitin niitä seiniltä repiä alas pois näkyvistä

Yksi lifestyle tyyppinen kuva tähän loppuun, jostain syystä tykkään tästä ihan törkeästi! Kynttilät on kivoja!

Koirien vapaana pitäminen

Lueskelin Emmamaista-blogin tekstiä koirien vapaanapidosta ja päätin omistaa tämän postauksen samaiselle aiheelle.

Me asumme pienessä kylässä maalla, jossa kyllä tapaa joskus vapaana jolkottelevia koiria kaduilla - useimmiten metsästyskoiria. Metkun kanssa ei ole (onneksi) ikinä käynyt niin, että ilman omistajaa oleva koira olisi tullut vastaan. Itse en koiraani ikinä pitäisi taajamassa tai autoteitten lähellä vapaana, mutta myönnettäköön, että metsälenkeillä päästän koiran irti. Metkulla on varma luoksetulo, joskus tietysti joku toinen asia kiinnittää kaiken huomion mutta toisen kutsun jälkeen palataan takaisin luokse. Koira pysyy koko ajan näköetäisyydellä eikä Metku edes irtoa kauas, vaan paimentaa mielummin laumaansa parin metrin päässä edessä pomppien ja haukkuen. Sen siis saa välittömästi kytkettyä. Jos edessä on vaikkapa tiukka mutka ja käännöksen taakse ei näe, kutsun koiran lähemmäksi, ihan vain siltä varalta, että mutkan takana onkin joku metsässä samoilija tai suunnistaja. Ainoastaan kerran metsässä on tullut vastaan ihminen pyörän kanssa ja vaikka Metkua olisikin kovasti kiinnostanut käydä tutustumassa henkilöön, se tuli nätisti luokse ja koira laitettiin hihnaan.
Meillä myös takapiha on aidattu, joten sielläkin Metku saa juosta, mutta onhan se kokonaan eri asia päästä lenkillä vapaaksi. Koira on niin luonnollisen ja iloisen näköinen, kun se pääsee vapaaksi metsään. En usko, että kovin moni maalla noudattaa kyseistä lakia.
Olen siis sitä mieltä, että koiraa voi pitää vapaana luvallisella alueella (!, ei lähdetä toisten tonteille tai keskelle kaupunkia hyppimään), kunhan se tottelee käskyjä ja on kytkettävissä, jos tulee vaikkapa toinen koira vastaan. Itse valitsen aina mahdollisimman hiljaisen paikan, missä ketään ei varmastikaan tule vastaan, kun päästän koiran vapaaksi.

Laittakaapa kommenttia, mitä mieltä olette koirien vapaanapidosta?

Herkkuja

Metku on varsin nirso luittensa suhteen ja ollaan testattu jo monenlaisia eri luita syötäväksi. Pentuna lemppareita oli poronluut, mutta nykyään nekään eivät oikein maistu. Siankorvat, kengät, purutikut, "tekoluut", hirven luut... Mikään ei kelpaa. Kerran saimme melko tuoreen hirven ydinluun ja se kyllä maistui! Se kyllä pilaantui melko nopeasti ja ihan tuoreita ei täältäpäin oikein löydy.
Perjantaina kaupasta mukaan tarttui Hau-Hau Championin Dental Care kana-piparminttu-lehtivihreä-luita, joissa on siis luun päällä kietaistu kanaa. Yllätykseksi Metku nappasi luun heti suuhun ja pureksi sitä tyytyväisenä. Meillä on ollut noita pienempiä versioita, mutta niistä Metku järsii vain kanan päältä. Tällä kertaa ostettiin vähän isompia versioita ja tällä kertaa luu maistui myöskin kanan syönnin jälkeen, ensimmäistä kertaa Metku onnistui katkaisemaan luun. Näitä kyllä ostetaan lisää! Lisäksi myös näiden luiden pitäisi edistää hampaiden puhtautta ja raikastaa hengitystä, joten runsaasti plussapuolia löytyy.

Alla olevat kuvat ovat kiireessä otettu automaatilla ja koitettu epätoivoisesti jälkikäsitellä, joten laatu ei ole mikään parhain.

Nautin tästä

Ulkoasun säätöä ja metsälenkkejä

Kuten varmaan on jo useat huomanneet, blogin banneri on vaihtunut ja ulkoasua säädellään vielä (toivottavasti) parempaan päin, koitetaan saada uutta ilmettä tulevan talven kunniaksi. Sivut saattavat siis olla välillä pois käytöstä tai ihan oudon näköinen, siitä ei tarvitse hätääntyä!

On se aika nopeasti kulunut, huomenna Metku täyttää jo kolme vuotta! Tänään synttärisankari sai etukäteislahjan ja pääsi pitkälle lenkille metsään, missä tulikin juostua ja haukuttua. Matkan varrelta löytyi myös ihana keppi, jota kanneltiin pitkän aikaa mukana, kunnes se putosi matkasta. Paluumatkalla samainen keppi löytyi kuitenkin uudelleen. Metsässä oli märkää ja kuraista, Metku kyllä sukelsi kuraojissa ihan innoissaan. Pari kuvaakin sain otettua matkan varrelta. Metsälenkin jälkeen poika joutui suihkuun ja kyllä Metkun naama oli näkemisen arvoinen, se kun inhoaa suihkua yli kaiken. Sen siitä saa kun hyppii kuraojissa! Suihkun jälkeen leikattiin kynnet ja harjattiin turkki, että ollaan sitten virallisena synttäripäivänä hienona.

Me ollaan Metkun kanssa opeteltu uusi temppu. Käskystä "pum" koira kaatuu suorilta jaloilta kyljelleen. Parissa päivässä Metku hoksasi tempun idean ja nyt se onnistuu jo miltei joka kerta hyvin, seuraava vaihe on sitten liikkeestä kaatuminen. Testattiin myöskin pidä-käskyä juustolla - juustorullan pitäisi siis pysyä koiran suussa kunnes sen saa luvan ottaa, mutta jotenkin se juusto hävisi... Metku oli kyllä varsin tyytyväinen, suuhun laitetaan valmiiksi juustoa ja sen voi syödä, helppo elämä.

Mätsäilyä

Tänään oli mätsäri Saarijärven Tehovastus areenalla.
Heti aluksi katsoin ilmoittautumisen alkamisajankohdan väärin ja lähdimme ajelemaan tuntia aikaisemmin kun piti, joten oltiin ajantuhlailun jälkeen heti yhdeltä paikalla. Areenalla oli kaksi kehää ja käväisin molemmassa treenaamassa, myöskin kahdella eri pöydällä seisottamassa. Aluksi vähän haistelutti, mutta namien voimalla saatiin se pää ylös ja esimerkillistä ravia ja seisomista. Koska aikaa oli vielä reilusti, käytin Metkua lenkillä.

Ensimmäiseksi meidän kehässä alkoi pyöriä lapsi ja koira-kisa, mikä meni aika nopeasti vähäisen osallistujamäärän takia. Sen jälkeen tulivat isot ja sitten pienet. Isoja oli aika paljon, joten siinä sai sitten odotella ja pienissäkään ei oltu ensimmäisiä, koska tuolla oli ennakkoilmoittautuminen. Odotellessa tutustuttiin toiseen shelttiin, joka oli vielä aika pentu sekä bordercollieen. Molemmat olivat hurmaavia yksilöitä ja Metkukin tykkäsi uusista kavereista.

Lopulta sitten koitti meidän vuoro kehässä ja pariksi tuli tosi kaunis terrieri joka esiintyi aivan upeasti. Metkukin seisoi ja ravasi hienosti ja saihan siitä olla ylpeä! Pöydälläkään ei ollut mitään ongelmaa, vaikka viime mätsärissä tuomaria vähän säikähdittiinkin. Edestakaisin ravatessa Metku otti pari laukka-askelta, mutta korjasi nopeasti raviksi. Tuomari totesi meidän olevan erittäin tasaväkisiä, mutta antoi loppujen lopuksi terrierille punaisen ja meille sinisen virkaa toimittavan keltaisen nauhan.

Keltaisten kehässä meni myöskin todella hyvin, keltaisia oli aika paljon ja Metkun liikkeet eivät päässeet oikeuksiinsa, mutta silti meidät sijoitettiin ensimmäiseksi. Punaisten kehä sujui nopeasti ja BIS-kehä alkoi. BIS:sin tuomaroi kaksi tuomaria yhdessä. Kehässä Metku oli jo ihan väsynyt, sitä kutitti joka paikasta ja olisi niiin tehnyt mieli rapsuttaa. Liikkeet menivät ihan kivasti ja kyllähän se seisoikin hyvin. Kehässä oli kahdeksan koirakkoa ja kaikki sijoitettiin. Me sijoituttiin seitsemänneksi ja olen kyllä tositosi tyytyväinen Metkuun! Palkinnoksi saatiin kaksi ruusuketta, pokaali, kaksi namipussia ja lihatikku.


 

Kuulumisia

Olen ollut tosi laiska kuvailun suhteen tässä viime aikoina. Pitäisi vaan tarttua itseään niskata, napata kamera ja koira kainaloon ja lähteä kuvailemaan! Olen vain tosi kriittinen omille kuvilleni ja hylkään aina melkein kaikki ottamani kuvat koneelle enempää miettimättä. Kunnon kuvankäsittelyohjelmakin olisi tietysti kiva, tällä hetkellä koneelta löytyy paint, picasa ja gimp.

Jyväskylän kansainvälisen näyttelyn ilmoittautumispäivä tuli ja meni. Me ollaan siitä lähtien kun Metku tuli meille joka vuosi käyty jkl kv:ssä, mutta nyt ei ilmoittauduttu. Tuntuu jotenkin oudolta, mutta täytyy katsoa jos pääsisin tuon uuden objektiivin kanssa heilumaan kehän laidalle ja shoppailemaan ihanista näyttelykojuista! Metkun tavaroissa olen varsinainen shoppailuhullu, aina tekisi mieli ostaa uusi harja, lelu, shampoo, namipussi... Tällä hetkellä haaveissa olisi koiranpeti tuon häkin kaveriksi, mutta saa nähdä, tuleeko sellainen hankituksi.

Sunnuntaina päästään mätsäilemään Saarijärvelle pitkästä aikaa. Hieman jännittää sisähalli, oltiin samassa paikassa mätsärissä joskus viime lumien aikaan ja silloin Metkun kontakti ja ajatukset oli ihan toisaalla - nurmimatto tuoksui ihanalle ja sivuun vedetyt agilityesteet vasta haisivatkin nameille ja ihanille tytöille... Tarpeeksi kauan kontaktia otettua huomio kääntyi minuun ja toteltiin oikein terhakasti, mutta kehään siirryttäessä uudet hajut veivät taas voiton ja ravi oli aikamoista haahuilua, samoin seisottaminenkin. Sieltä siis tuli sininen, tarkemmin en muista sijoituttiinko vai ei.
Mutta jokatapauksessa, meni tämä kerta sitten hyvin tai huonosti, kehäkokemustahan tulee aina lisää ja uutta opitaan joka kerta! Sunnuntaina tai alkuviikosta sitten kertomusta siitä, miten mätsi sujui.

Viime talvelta, vielä ei ihan noin paljoa lunta löydy

Lunta!

Oho, onpa mennyt jo kauan aikaa viime postauksesta...

Saapuihan se odotettu (tai ei niin odotettu) ensilumi! Metku on aivan hulluna lumeen. Sehän on syntynyt talvella ja lumien sulaessa asvaltti ja nurmikko oli tosi ihmeellinen juttu. Lumi on ihan ultrahyperkivaa ja Metkun lempileikki talvella on lumen saalistaminen, siinä pyöriminen ja hyppiminen, sille haukkuminen, sen syöminen...
Tänä aamuna oli satanut oikein kunnon lumi ja kun aamu-ulkoilulla käytiin, oli Metkun ilme näkemisen arvoinen. Pitihän sitä ihmetellä että mistäs tämä aine on tähän tupsahtanut yön aikana. Alkuhämmästyksestä toivuttuaan rellestys alkoi, mistä alapuolella on sitten kuvia.

Ostin myös vihdoin sen kauan haaveillun pitkän putken, josta ja aiemmissa postauksissa olen maininnut. Alla myös pari kuvaa sillä otettuna ennen kuin ne lumet kerkesivät maihin.

Väsyttää tuo lumessa hyppely...

Velmu ilme

Villi

Kotiaksaa

Torstaina satoi lunta, joten heräsin siihen, että alkaa olla viimeisiä mahdollisuuksia aksailuun pihalla. Kävimme siis harjoittelemassa putkea ja aiheesta eksyen myös tokon perusasentoa ja pujottelua jalkojen välistä.

Kun Metku oli pentu, kävimme pentuagilityssä, missä harjoiteltiin helppoja esteitä, ei mitään rasittavia hyppyjä tai a-esteitä. Aksailu oli ihan kivaa, mutta ei jatkettu enää treeneissä käymistä pentuagilitykurssin päätyttyä, matkaa hallille oli kuitenkin 80 km menopaluu. Tässä vähän aikaa sitten ostimme Haaparannasta jostakin sekatavarakaupasta agilityputken ja se on ollut tosi kiva! Pentuagilityssä Metkulla oli paljon ongelmia putken kanssa mutta tähän putkeen se meni heti ja juoksenteli sen läpi edestakaisin ilman mitään käskyäkään. Samassa kaupassa myytiin myös hyppy- ja pituusesteitä, nekin olisi kiva saada joku päivä! Nyt nimittäin hypitään ihan itse värkätyillä esteillä, kyllä nekin toki toimivat ihan ok. Metku tykkää agilitystä, mutta se kyllä kuumuu tosi kovasti esteillä. Kun kävimme vielä agilityhallilla, pihaankin saapuminen sai koiran pyörimään autossa ja vinkumaan innoissaan.

Alla pari tänään otettua kuvaa sekä otoksia viikonlopulta.

Hymypoika (: